Mä näin tossa pari päivää sitten unta, jossa Harri oli vielä elossa. Aloin siitä sitten muistelemaan sitä ja kaikkia tekoja sen kanssa.
Hain Harrin Nokian faunattaresta (jota nykyään ei enään ole) 27.11.07. Harri tuli meille, koska edellinen, myöskin ensimmäinen kanini Laku, löydettiin aamulla kuolleena häkistään. Ensimmäinen kuvani Harrista oli laiska. Sitähän se pupu tosiaan olikin. Jos se olis saanu päättää, ei varmaan ois muuta tehnykkä, kun syöny ja maannu. Ja toki kauniina päivänä kirmannu pihalla. Harri tuli mulle puolivuotiaana.
Siitä meidän yhteinen taival lähti. Muistan vieläkin, miltä Harri tuoksu ja tuntu tona ensimmäisenä päivänä. Mun ihana pieni pupu.Harrilla oli melkein alusta alkaen lähes jatkuvaa nenänvuotoa, satunnaisia aivastuskohtauksia. Oli kuitenkin jaksoja joilla ei noita ilmennyt lainkaan. Myös kuolaaminen oli Harrille ominaista. Pojalla oli myös yksi silmätulehdus.
Koska Harri oli mun ainoa lemmikki, otin sitä mukaan mökille. Mökillä se tykkäs olla. Puputti pihalla valjaissa naminamia suoraan tuoreena maasta. Meidän mökki on tosiaan siis maalla.
Harrilla oli myös paljon kanikavereita. Mm. kaverini edesmennyt mustavalkoinen Nuppu-kani. Harri otti Nupun suojatikseen, ja suojeli sitä. Muistan, kun olimme kerran pihalla Nupun ja Harrin kanssa. Kauempaa lähestyi kissa vaanien. Minä, eikä kaverini kumpikaan huomattu sitä. Harri huomasi. Korvat ja paino edessä suoraan juosten kohti kissaa. Kissa lähti Harria karkuun pää kolmantena jalkana. Rohkea pieni <3
Harri oli kova poika haukottelemaan. Mistä lie johtunut. Selälleen laittaessa, ei tarvinnut odottaa kuin pari minuuttia niin poika haukotteli.
Harrin kanssa päästiin kokeilemaan estehyppyä ja näyttelyitä. Kummissakaan Harri ei oikein loistanut. Petissä pisteet pyörivät aina 90p paikkeilla. Esteillä poika ei loistanut, vaikka tykkäsikin kotona hyppiä, ja hyppi paremmin kuin kisoissa.
Harri -aka. Viittamies. Oli se tärkein, rakkain ja ihanin kani. Luppakorvat heiluen kirmasi pihalla hihnavapaana. Poika ei ollut pupu joka nuolee, viihtyy sylissä tai olisi tykännyt kynsienleikkuusta. Vain kaksi kertaa Harri ikinä nuoli kättäni elinaikanaan. Kynsienleikkuussa sain monta kertaa hampaasta, ja yhdestä on jäänyt arpi vasempaan nimettömään. VAROITUS LUKIJOILLE JOITA SAATTAA ÄLLÖITTÄÄ, OKSETTAA TAI KUVOTTAA VERI JA HAAVAT.
Useampaankin otteeseen Harrin hampaasta sain, mutta tämä oli ainoa josta jäi arpi.
Harri oli todella sottaisa kani. Ei ollut sisäsiisti, eikä tiennyt mihin saa ja mihin ei pissiä ja kakkia. Ja ruikki. Harrin kusesta olen pari kertaa saanut osuman silmään ja suuhun. Makukokemus ei ollut sen arvoinen, ja silmässä se poltti.. :D Silloin tällöin tosin tuli kutsusta luokse.
Harri oli syntynyt 10.5.07. ja lempiruokana oli jäävuorisalaatti ja näkkileipä. Imuria ei pelännyt, ja lempi pupukaveri oli Onni. Harri sai usein "heinähepuleita", joiden aikana poika otti heinän suuhunsa poikittain, alkoi juoksemaan häkkiä ympäri ja päästeli ung ung-ääntä. Harri oli noin kahden kilon painoinen.
Maailmani musertui, kun löysin Harrin apaattisena häkistään. Ehdin ajatella kaikenmaailman tapahtumat lävitse ja Harrin elämä kiisi silmieni ohitse. Nostin pojan viereeni sängylle. Aivan vetelä koko pupu. Epäilin suolitukosta, joten annoin parafiiniöljyä ja ananasmehua. Kakkaa eikä pissaa muistaakseni tullut. Olin pojan tukena ja lähellä. Kiitin onneani, että oli kesäloma, eikä arki.
Harri alkoi paranemaan päin. Kakkaa ja pissaa alkoi tulla. Ehdin jo huokaista helpotuksesta ja kasaa maailmaani takaisin kasaan, että tämä oli vain suolitukos. Kyllä me siitä yli päästiin! Asia ei kuitenkaan ollut näin. Kyllä me suolitukoksesta tosiaan yli päästiin. Mutta pasteurella otti vallan, ja pojalta halvaantui takapää. Romahdin, koska juuri kun pääsimme yhdestä vaivasta. Ilmeentyy toinen. Tästä ei niin vain päästy ylitse. Ruokapyödässä ollessani syömässä, ymmärsin ettei pojan takapää tule ikinä kondikseen takaisin. Ruoka ei enään maistunut.
Lopetusaika varattiin. Ja herra nukahti ikiuneen 8.8.2011, reilu neljävuotiaana. Harri on ikuisesti sydämessäni, ja muistelen poikaa pelkällä rakkaudella.
Kiittäen Ada ja puput
